Juhlaruno

Juhlaruno


Esa


Voi vuosien selvänäköisyyttä,
ihmisten sokeutta ajan näkymättömien voimien edessä.
Tule takaisin,
sinä joka olet leikkivä lapsi.
Tule takaisin,
sinä joka et vielä ollut oppinut mitään.
Sinua minua ikävöin kuin entistä rakastettua.
Voi vuosien selvänäköisyyttä,
ihmisten tietoista siirtymistä eteenpäin.
Älä tule takaisin,
sinä joka olit leikkivä lapsi.
Älä tule takaisin,
sinä joka et ollut vielä oppinut mitään.
Tarvitsemme nykyistä sinua.
Jos ikävöi liikaa voi menettää nykyisen ja tulevan.
Voi vuosien selvänäköisyyttä,
yhä seison tässä ja katson sinua
kuin välillämme ei olisi päivääkään,
kuin välillemme olisi solmittu
ystävyyden ajaton liitto.



Tuukka


Tulee ystävälliset kasvot ja varoittaa
eteisen varjoista niin synkistä
ettei ole oppinut nimeämään yhtäkään omista tunteista
tarttuvasti saapuu,
ne herkät huulet jotka kerran
pyöristyivät, myös uudestaan
sellaiseen pelottavaan

kun lataan itseäni
ja minun uneni on silloin surullinen, kun se sanoo
mutta ennen pitkää se on huudellut vieraissa pöydissä
ja paininut tiensä kaamoksesta
sen loistavat aikeet toistuvat